COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013

COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013


Sunnuntaina
meillä oli vapaapäivä. Onneksemme saimme nukkua pitempään, joten edellispäivän matkustus ei enää väsyttänyt meitä. Päivän aikana kiertelimme yhdessä kaikki porukalla kaupunkia, ja iltapäivästä kävimme myös ajamassa kartinkia. Päivä oli melko rauhallinen ja sen aikana pääsi tutustumaan paremmin oman isäntäperheen nuoreen sekä muihin nuoriin. Sunnuntai päättyi mukavaan yhdessä oloon ravintolassa.

Maanantaina
 oli edessä ensimmäinen "oikea" päivä. Päivä alkoi 8.00 Elkin koulussa. Ensimmäiseksi rehtori toivotti meidät tervetulleiksi ja opettajat vaihtoivat keskenään tuliaiset. Kierreltyämme koulua paikallisen opiskelijan johdolla, keräännyimme kaikki suureen Puola-aiheiseen tietokilpailuun, jonka voittaja jäi hieman hämäräksi – me ainakin luulimme voittaneemme!

Sitten suuntasimme kaikki kohti kaupunkia hevosvaunujen kyydissä. Harmiksemme sää oli melko huono noin tunnin kestävälle kaupunkikierrokselle, mutta se ei tunnelmaa pilannut. Saavuimme kaikki jäätyneinä mutta tyytyväisinä Kulttuuritalolle, jossa meitä odottikin ruokailu.

 Syönnin jälkeen menimme katsomaan puolankielistä 3D-elokuvaa Elkistä. Lämpimän olon, pimeän salin, täyden mahan, pienen väsymyksen ja puolankielisen kerronnan vuoksi meidän suomalaisten olikin hieman vaikea pitää mielenkiintoa yllä ja silmiä auki koko elokuvan ajan. Onneksi elokuva olikin melko lyhyt. Elokuvan jälkeen pääsimmekin kiertelemään Kulttuuritaloa. Kierros loppui samaiseen elokuvasaliin, jossa olimme juuri olleet, mutta tällä kertaa siellä meitä odotti draamatunti.

 Saimme jokainen käydä valitsemassa suuresta ja hienosta puvustamosta itsellemme mieluiset rooliasut. Asut valittuamme meitä ohjeistettiin näyttelemisen saloihin. Harmiksi tunti oli melko lyhyt, ja loppui nopeasti. Draamatuntiin päättyi maanantain järjestetty ohjelma. Pikaisen siistiytymisen ja levon jälkeen isäntäperheiden luona suuntasimmekin jo kaikki yhdessä viettämään iltaa läheiseen ravintolaan, josta sai hyvää ruokaa. Illan vietimmekin siellä tutustuessamme toisiimme paremmin. Maanantaipäivästä mieleen jäi ensimmäiset esiintymiset englanniksi sekä uusien tuttavuuksien luominen.

Tiistaina
lähdimme klo 5.00 bussilla ajamaan kohti Varsovaa. Kaikki olivat aivan rättiväsyneitä, joten suurin osa nukkui alkumatkasta. Matka kesti noin 4h ja odotukset päivälle olivat suuret, varsinkin kun shoppailuaikaa luvattiin suuressa ostoskeskuksessa. Ensimmäisenä menimme suurelle puistoalueelle, jossa oli vapaana riikinkukkoja ja paljon muitakin lintuja. Kaikki halusi saada kuvan isosta riikinkukosta pyrstö auki. Sää oli juuri sopiva, ei ollut kylmä.

Puistossa oli museo, jossa kävimme opastetulla kierroksella. Sisällä oli kauniita tauluja ja patsaita Puolan entisten kuninkaiden jäljiltä. Kierroksen jälkeen olisi ollut luvassa luvattu ostoskierros, mutta olimme jääneet aikataulusta paljon jälkeen joten emme koskaan päässeetkään siihen ostoskeskukseen. Olimme hyvin masentuneita, joten saimme melkein tunnin aikaa kierrellä keskenään Varsovan keskustassa. Me kaikki viisi suomalaista opiskelijaa säntäsimme juoksuun ja onnistuimmekin tuhlaamaan rahat todella vähässä ajassa.

Lounas tarjoiltiin yliopistolla alkukeitosta pääruokaan. Bussia jouduimme odottamaan paljon aina paikasta siirtymiseen. Me suomalaiset kun aina olemma etuajassa, niin se tuntui välillä turhauttavalta. Se tuli ainakin matkalla opittua, että puolalaisilla ei ollut koskaan kiire minnekään.

Seuraavaksi meidät vietiin erittäin suurelle stadionille, jossa meitä kierräteltiin urheilijoiden suihku- ja pukuhuoneissa ja seuraamassa amerikkalaisjalkapalloilijoiden harjoituksia. Se tuntui todella kummalliselta miksi ne haluttiin meille näyttää, mutta toisaalta ihan mielenkiintoista oli nähdä niin suuri stadion.

Seuraava kohteemme oli Kopernikus-niminen tiedemaa, joka vilisi lapsia. Siellä oli mielenkiintoisia testejä ja sai kokeilla erilaisia laitteita. Saimme kuulla ilouutisen, että tulomatkalla pysähdyttäisiin jonnekin ostoskeskukseen hetkeksi. Näytti siltä, että vain suomalaiset olisivat olleet innoissaan tästä. Teimme ostoskeskuksessa hyviä löytöjä todella halvalla ja takaisin lähtö vierähti myöhempään, kuin osasimme odottaa. Bussissa onneksi juttua riitti muiden matkalaisten kanssa, kun yritimme pysyä nukahtamatta. Naurua ei matkaltamme puuttunut.

Keskiviikkona
oli ensimmäisen varsinaisen projektityön aika. Ennen ryhmätöiden aloittamista oli kuitenkin vuorossa jotakin, mitä oli jännitetty koko viikko; englanninkielinen powerpoint-esitys omasta kaupungista sekä koulusta. Pienestä panikoinnista huolimatta esitys meni kaikkien maiden osalta hyvin ja siitä olikin helppo jatkaa projektitöiden tekemistä.
Meidät jaettiin viiteen ryhmään niin, että jokaisessa ryhmässä oli yleensä vain yksi oppilas samasta maasta. Ryhmätöiden tekeminen sujui hyvin, saimme tuloksia aikaan ja siinä sivussa tutustuimme paremmin muiden maiden oppilaisiin ja pääsimme loistamaan englanninkielen taidoillamme!

Päivän kohokohdan eli lounaan jälkeen jatkoimme seuraavien ryhmätöiden tekemistä jonkin aikaa. Ne kuitenkin jäivät kesken kun oli aika lähteä viettämään vapaa-aikaa. Sen teimme parhaalla mahdollisella tavalla nimittäin shoppailemalla! Muutaman tunnin määrätietoisen ostelun jälkeen lähdimme (sloteja köyhempänä mutta monta kiloa suklaata rikkaampana) takaisin kohti koulua oppilaiden ja isäntäperheiden yhteiseen illanviettoon.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli pienimuotoinen konsertti, ja kuten kaikessa muussakin myös tässä suomalaiset saivat kunnian aloittaa. Lauloimme kaksi kappaletta, yhden suomeksi ja toisen englanniksi. Teimme ilmeisesti hyvän vaikutuksen puolalaisten vanhempiin, he nimittäin olivat sanoneet että laulaessamme näytimme ja kuulostimme enkeleiltä! Itse tosin rohkenimme olla hieman eri mieltä..

Kun lauluesitykset olivat ohi, oli lempipuuhamme eli syömisen aika. Opettajat ja vanhemmat olivat tuoneet oman maansa perinneruokia ja -herkkuja, joita olikin pitkä pöytä notkollaan. Tällä kertaa meitä suomalaisia ei haitannut tippaakaan aloittaa, ruoka nimittäin näytti paremmalta kuin hyvältä! Suomesta olimme tuoneet mämmiä, muumikeksejä ja muumilakuja. Jostakin kumman syystä mämmi ei ollut kovin suuri menestys ja ruokailun jälkeen se seisoikin lähes koskemattomana muuten tyhjällä pöydällä... Kun ruokaa oli sulateltu vähän aikaa oli tanssimisen vuoro. Hyvä musiikki ajoi niin oppilaat kuin opettajatkin tanssilattialle, ja siitä löytyykin erittäin viihdyttävää videomateriaalia!

Kun illanvietto alkoi olla ohi, jatkoimme puolalaisten sekä italialaisten oppilaiden kanssa matkaa ravintolaan jossa aika kului nopeaan kaikesta mahdollisesta juttelemalla. Opimme muutamia lauseita italiaa sekä joitakin sanoja puolaksi, ja opetimme tietysti myös suomea muille oppilaille. Kun aloimme olla niin väsyneitä että silmät painuivat väkisin kiinni, lähdimme kotia kohti lepäämään seuraavan päivän seikkailuja varten!

Torstaiaamuna
menimme koululle ja aamupäivän puuhastelimme yhdessä. Puolenpäivän aikoihin lähdimme tutustumisretkelle Mazurian Farm —maatilalle, minne menimme kaikki yhdessä bussilla.

Maatilalla ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Toinen ryhmä tutustui maatilaan sillä aikaa kun toinen ryhmä leipoi leipää. Kierros maatilalla oli avartava kokemus, sillä suomalaiseen maatilaan verrattuna kyseinen maatila oli hyvin erilainen, ehkä jotenkin alkeellisempi. Kierroksella näimme lehmiä ja lampaita sekä suloisen koiran, joka sai ryhmältämme runsaasti huomiota. Onneksi historianopettajamme oli varautunut koirankeksein.

Maatilakierroksen jälkeen menimme leipomaan leipää, mikä oli mukavaa. Leivoimme leivän itse alusta loppuun perinteisen ohjeen mukaisesti. Lopuksi leivät paistettiin ja saimme ne retken lopuksi mukaamme paluumatkalle.

Maatilavierailun päätteeksi söimme maittavan lounaan jääkylmässä kivirakennuksessa. Ruokailun mielekkyyttä vähensi hieman se, että lusikka ei ollut pysyä kädessä palelemisen vuoksi, mutta ruoka oli onneksi erinomaista. Meille tarjoiltiin perinteistä lihakastiketta perunoiden, suolakurkkujen, lihapullien ja salaatin kera. Mieleeni jäi kuitenkin peruna–pekonipaistos, joka oli erinomaista. Jälkiruoaksi söimme rahkapiirasta. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin kaupunkiin. Loppupäivä meillä oli vapaa-aikaa. Illalla me suomalaiset tytöt menimme isäntäperheidemme ja muutaman muun nuoren kanssa keilaamaan. Keilaamisen jälkeen menimme ravintolaan syömään ja viettämään iltaa. Päivä oli kokonaisuudessaan oikein mukava.

Aamulla tapasimme tavanomaisesta poikkeavasti punatiilisellä koululla urheilun merkeissä. Meille oli järjestetty lentopalloilua liikuntasalissa, mutta vaihtoehtoina olivat myös aerobic sekä kuntosali. Kaikki suomitytöt osallistuivat lentopalloon, ja ainakin puolalaiset osoittautuivat taitaviksi pelaajiksi. Toisin kuin heillä, meidän koululiikunnassamme ei erityisemmin olla panostettu lentopalloon, joten meillä oli aluksi hieman vaikeuksia. Myöhemmin verkot kerättiin pois ja lajiksi vaihtui sisäjalkapallo.

Urheilun jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa ennen viimeistä tapaamista iltapäivällä, joten muutamat hostimme lähtivät käyttämään meitä kaupungilla. Shoppailtuamme tarpeeksi suuntasimme tapaamispaikalle koululle, jossa viimeistelimme keskiviikkona aloittamamme ryhmätyöt. Esittely sujui kaikkien osalta hyvin ja julisteista tuli hienoja. Comenius-todistusten lisäksi jokaiselle vieraalle annettiin läksiäisiksi oma lahjakassi, joka sisälsi Comenius-kalenterin, suklaarasian ja pienen avaimenperätaskulampun. Samalla kuultiin jäähyväissanat projektin opettajilta. Yhteinen ohjelma päättyi tähän ja opettajille oli tiedossa jäähyväisillallinen ravintolassa. Me oppilaat sen sijaan suuntasimme host-koteihimme valmistautumaan illan päätösjuhliin.

Tapasimme karaokeravintolassa, joka oli yllättävän tyylikäs ja sisustettu kreikkalaistyyliin. Meidän seurueellemme oli varattu koko yläkerta, jossa pöydät oli aseteltu yhteen ison porukalle sopivaksi. Listalta löytyi paljon herkullisia ruokia ja niitä tilailtiinkin pitkin iltaa. Ja eihän karaokeravintola ole mitään ilman laulua, joten keräännyimme kaikki alakertaan laulamaan ryhmäkaraokena italialaisten opettaman Volaren. Tunnelma oli korkealla ja kaikki tulivat juttuun keskenään. Kotiin maltoimme lähteä vasta myöhään yöllä, mikä kostautui tunteja myöhemmin lähtöä tehtäessä. Parin tunnin yöunien jälkeen oli aika sanoa haikeat hyvästit muille oppilaille, eikä siitä selvitty ilman kyyneliä ja halauksia. Näissä tunnelmissa aloitimme matkan takaisin kotiin.

Heli Makkonen, Veera Leinonen, Viivi Vidgren, Jessika Huttunen, Taru Rönkä